Mitä ihmeen elämää?

Kuka, mitä, miksi? 

Vastaisin noihin kysymyksiin lyhyesti, mutta opettelen vasta tiivistämään. Olen aina haaveillut blogin pitämisestä. Itse pystyttäminenhän on vaivatonta, mutta olen haaveillut siitä, että olisin ihminen, jolla on sanottavaa, joka osaa sen sanoa kiinnostavasti ja jolla olisi aikaa ja energiaa jakaa ajatuksiaan. Astun tällä tekstillä sille kuuluisalle epämukavuusalueelle. Siellä se kehittyminen kuulemma odottelee jo.

Olen reilu kolmekymppinen perheenisä, joka on enemmän ja vähemmän erikoisten sattumien kautta päätynyt kouluttautumaan lakimieheksi ja työhön työttömyyskassan johtajaksi sekä ammattiliiton henkilöstöpäälliköksi. Nykyään aikani kodin ulkopuolella menee siis johtamiseen ja erityisesti henkilöstöjohtamiseen liittyvien asioiden pähkäilyyn. Olen erityisen kiinnostunut työelämästä ja ajattelinkin ensin nimeäväni blogin jotenkin näppärästi työelämään liittyen. Ihminen on kuitenkin kokonaisvaltainen olento, jonka toimintaa ei voi tarkastella pelkästään tietyssä kontekstissa. Tai toki voi, mutta se ei välttämättä ole kovin hedelmällistä. En myöskään halua luvata, että kirjoittaisiin pelkästään työhöni tai muiden työhön liittyviä asioita. Blogistani tuli siis Ihmiselämää. Työ (tai työttömyys) liittyy ihmiseen elämään kiinteästi ja osittain jopa määrittää sitä, joten nimi kelpaa minulle näin. 

Koitan jokaisen tekstini sitoa johonkin teemaan tai kantavaan ajatukseen, mutta tasot saattavat vaihdella yksittäisestä juridisesta nippelistä yleisfilosofiseen pohdintaan elämästä ja sen tarkoituksesta. Ajatukset ovat omiani, mutta jos ne ovat syntyneet selvästi jonkin toisen innoittamana, pyrin tietysti antamaan kunnian sinne mihin se kuuluu. 

Kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti tapa prosessoida ja jäsentää ajatuksia, mutta toki toivon että tekstit herättävät ajatuksia myös muissa. Kuulen siis enemmän kuin mielelläni kommentteja. Ihmiselle tyypillisesti kaipaan tietysti yhteenkuuluvuuden ja samankaltaisuuden tunnetta sekä tunnetta siitä, että en ole ajatusteni kanssa yksin. Hyödyllisintä on kuitenkin tulla haastetuksi ja saada kritiikkiä.

Tällä pohjustuksella koitan saada itseni käyntiin.